Uudenvuoden raportti, Tukholma

[Hank Da Silva]

Lähes traditionaalinen tapa matkustaa rakkaaseen länsinaapurimaahan on ottaa paatti joko Katajanokalta tai Olympiaterminaalista , ja tämä matka alkoi puna-valkoisella laivalla. Laivamatkustamisen myrkyllisyyden selvittämiseen ja toteamiseen ei oikeastaan kulunut tällä kertaa aikaakaan, tarvittiin vain pikainen vierailu kapteenin pubiin. Laivamatkustamisen luonnollisiin ja siihen kiinteästi kuuluviin iloihin kuuluu ruokailu ravintoloissa, joissa tarjolla olevia herkkuja harva malttaa kotona laittaa. Valitettavasti suomalaiset toverit olivat tällä laivamatkalla harvinaisen valppaana, eikä muutamaan ensimmäiseen kattaukseen löytynyt tilaa. Onneksi laivoilla riittää tekemistä ja varasuunnitelman kehittämiseen ei kulunut hetkeä pidempää – kaupasta pullo viiniä ja hyttiin. Aperitiivien nauttiminen on tarkkaa puuhaa... Tukevahkon pohjatyön ansiosta itse ruokailu sujui oikeastaan melko sutjakkaasti ja pian oltiinkin jo unilla.

Herääminen hyvät risteilymatkustajat, bästä kryssningspassagerare –toivotukseen lienee jokaisen suomalaisen unelma. Nuuskan ostaminen meni ohi huulen. Pienen vastoinkäymisen kestää luonnollisesti, onhan odotettavissa vuodenvaihde Tukholmassa. Hieman hapokkaan saapumisen jälkeen paineltiinkin suoraan kaupungille nauttimaan kahvia ja pullaa eli fiikkaamaan. Hieman yllättäen nyyttikestihenkiselle uudenvuoden illalliselle oli toivomus saada karjalanpaistia eli eikun ICAn kautta ”kotiin”. Illalla muutama olut, hyvä seura ja odotteleva tunnelma saattelivat unten maille.

Aamun koittaessa alkoi luonnollisesti valmistautuminen vuoden kohokohtaan… Huolellinen valmistelu on karjalanpaistin a ja o eli pari olutta, lasi kuohuviiniä jne. Illan viimein koittaessa kaikki on valmista ja alkuun hieman kohmeloinen olo alkoi loiventua samppanjan virratessa. Suomen vuodenvaihteesta saapuu muutama raportti ja samalla selviää konkreettisesti, että Ruotsin ja Suomen välillä vallitsee tunnin aikaero. Ei siis ihme, jos joskus laivamatkan jälkeen väsyttää! Vuosi Tukholmassa vaihtuu hyvin samaan tyyliin kuin Helsingissä, hyvin pukeutuneita ihmisiä, iloinen tunnelma, kännistä porukkaa, huutelua ja tietenkin raketteja. Maiden yhteisten välien kohentamisen merkeissä tyhjenee Absolut-vodkapullo, yllättävänkin samankaltaisin seurauksin kuin Koskenkorvan kanssa, eli ilta päättyy.
Upeita juhlia seuraava päivä vietetään hissukseen, tarkistetaan Sherlock Holmes –elokuva ja valmistaudutaan laivateitse tapahtuvaan kotimatkaan. Selviytyminen laivaterminaaliin osoittautuu yllättävän haastavaksi suuntavaiston pettämisestä aiheutuneesta ylipitkästä kävelyreissusta yli -15C pakkasessa. Onneksi laivamatkustamisen iloihin/suruihin kuuluu juominen. Hieman yllättävä havainto laivankäytävillä on, että paatilla reissaakin pääosin ei niin kovin rakkaita itänaapureitamme. Luonnollisesti positiivinen puoli on, että avautumisten määrä jää huomattavasti vaatimattomammaksi. Edellisen laivamatkan ”muistot” edelleen tuoreina mielessä pystyy helpommin pysymään erossa petollisesta bisse+shotti –ansasta ja matka on kuin lasten leikkiä. Helsingissä kuitenkin herätys bästä kryssningspassagerare –toivotukseen palauttaa käsityksen siitä, että kyseessä on vuosi 2010 ja edellisestä ei ehkä sittenkään opittu mitään.